Rantahiekkaa ja valkoinen kylä

Vielä toinenkin postaus samaisesta syysloma reissusta Fuengirolaan.

Vietimme useana päivänä aikaa rannalla ja rantakaduilla. Lapset keräsivät simpukoita ja kauniita kiviä. On melkoisen nautinnollista vain harhailla pitkin veden rajaa ja bongailla kaikkea kivaa! Rantakatujen putiikeista taas tarttui monenlaista mukaan, sillä hinnat olivat hyvinkin edullisia.

Sunnuntaina vierailimme Mijaksen valkoisessa kylässä. Alkuun ihmettelimme aaseja, kuuntelimme niiden äänekästä ”hirnuntaa” ja äimistelimme paikan kauneutta.

Sitten hyppäsimmekin hevoskärryn kyytiin ja saimme pikaisen kierroksen kaupungin läpi. Jalkauduttuamme alkoi, shoppailun lomassa, ruokapaikan etsintä. Syötyämme, shoppailtuamme lisää ja jälleen syötyämme lisää palasimme tyytyväisinä vuokrahuvilallemme. Suosittelen piipahtamaan Mijaksen kylässä, mikäli lomailet Fugessa. Kylän tutkimiseen kannattaa ehdottomasti varata aikaa koko päivä.

Ja niin se sitten tämäkin ihana reissu loppui aikanaan. Haikein mielin katson näitä lentokoneesta napattuja viimeisiä kuvia aamuauringon hyväilemistä rannoista. Tykkäsin! Ehkäpä vielä palaamme.

 

Eräs aamukävely

Olimme syyslomalla Fuengirolassa. Ensimmäisenä aamuna lähdimme kävelylle La Sierrezuelan rinteiden mutkaisille kaduille. Voi miten kaunista siellä olikaan! Aivan ihania portteja ja aitoja, sekä rakennuksia ja kasveja. Voitte uskoa, että kamerani lauloi… 🙂

Yleisilme oli toki ränsistyneempi kuin Suomessa, mutta jotenkin kauniisti patinoituneena kuitenkin. Ainakin suurimmaksi osaksi. Eihän voi tietää mitä kaikkea kasvit peittivät.

Ihania yksityiskohtia minusta olivat koristeelliset rautaiset portit, joita oli lähes jokaisessa pihassa.

Ja sitten ne appelsiinipuut. Kylmän pohjolan asukille on ihmeellistä, että luonnon D-vitamiinia saa suoraan omasta pihasta tai kotikadun varrelta.