Reissunainen, osa 2

Matkustimme Pietariin perjantaina bussilla ja linja-autossa todella oli tunnelmaa… Matka kesti seitsemisen tuntia. Majoituimme hotelli Moskovaan, joka on valtavan kokoinen hotelli Nevski prospektin (pääkatu) päässä. Hotellin käytävät olivat satojen metrien pituisia!

Oma huoneeni oli perustasoa, mutta ystäväni sai pikkuisen paremman huoneen seitsemännestä kerroksesta, josta oli huikea näköala Neva-joelle.

 

Lauantai aamu valkeni Pietarissa kauniin aurinkoisena. Sää siis suosi kiertoajelua ja kaupunkiin tutustumista. Bussimme kiersi ympäri keskustaa, enkä meinannut uskoa  kauniiden rakennusten määrää. Toinen käsittämätön juttu oli oppaidemme tietomäärä, Julialla ja Raimolla (Neva Tours Oy) riitti valtavasti faktaa ja tarinoita.

 

Kiertoajelun puolessa välissä piipahdimme matkamuistomyymälään. Tuskin olimme ehtineet astua ulos bussista, kun eteemme kannettiin tarjotinkaupalla vodkaa ja likööriä. No, pitihän sitä maistaa lasillinen, maassa maan tavalla, eikös niin… Valitettavasti kuvaaminen myymälän sisällä oli kielletty, mutta sanottakoon että tuliaisiksi seurueellamme lähti mm. Fabergé munia, maatuskoita, huiveja ja turkiksia.

 

Valitettavasti aikatauluumme eivät mahtuneet vierailut monessa mielenkiintoisessa paikassa, mutta Iisakin kirkon sentään tsekkasimme. Oppaamme Julia kertoi mm. kuinka Iisakin kirkon pylväät on aikanaan pystytetty ja kuinka katon maalaukset on tehty. Uskomattomia juttuja kaikki!

 

Lauantai iltana lähdimme sitten vielä jokilaiva-risteilylle. Nevan varrella oleviin rakennuksiin syttyvät iltaisin miljoonat valot ja näky on mykistävä.

 

Laivalla oli erittäin vauhdikasta ja mukaansa tempaava ohjelmaa! Esiintyjät olivat todella taitavia laulajia ja tanssijoita. Myös seurueemme jäsenet pääsivät testaamaan tanssi- ja soittotaitojaan. Uskotte varmaan, että meteli paatissamme oli korvia huumaava! Ruoka sitä vastoin ei ollut kummoista, mutta kaipa senkin puutteen kompensoi ystävämme vodka…

 

Risteilyn jälkeen palasimme hotellille ja seurasimme Pietarin kuhinaa aitiopaikalta, ystäväni hotellihuoneen ikkunalaudalta.

 

Pietarin reissu oli mahtava kokemus! Jos tilaisuus tulee, lähden varmasti uudestaan. Aikaa kaupungin tutkimiseen kannattaa kuitenkin varata useampi päivä.

 

Reissunainen, osa 1

Käväisin viime viikolla Helsingissä työreissulla. Kahteen päivään sisältyi niin kokousta, hotelli miljöötä kuin mahtava show’kin.

Kokoustimme Hakaniemessä Paasitornissa ja majoituimme viereisessä Scandic Paasissa. Tuttuja paikkoja molemmat jo ennestään, mutta nyt kiinnitin erityistä huomiota…tadaa! Kauniisiin yksityiskohtiin.

Paasitorni on kaunis vanha rakennus. Sen suunnitteli Karl Lindahl ja se valmistui Helsingin Työväentaloksi vuonna 1908. Talossa on lukemattomia portaita ja ikkunoita. Minä ihastuin juuri niihin sekä kauniiseen sisäpihaan. Jälleen kerran myös sisustuksen yksityiskohdat viehättivät.

Scandic Paasi valmistui Paasitornin yhteyteen viitisen vuotta sitten. Hotellin tyylissä ja sisustuksessa on onnistuneesti säilytetty menneiden aikojen henki. Hotelli on täysin moderni ja täynnä hauskoja yksityiskohtia, mutta ehdottomasti vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.

Illalla pääsimme nauttimaan Casino Helsingin Show & Dinner ilotulituksesta. Illan esityksenä oli viime keväänä ohjelmistossa ollut Tribute to Queen, joka oli aivan huikea show! Ja aivan huikea oli myös Freddietä esittänyt Kimmo Blom! Tunnelma räjähti käsiin jo heti ensimmäisistä tahdeista, eikä päättynyt kuin vasta pakotettuna ”we want more”-huutomyrskyn ja encoren jälkeen. Jos show’ta vielä esitetään jossain, suosittelen ehdottomasti varaamaan liput!
Homma toimi Casinolla hyvin ja erikseen on mainittava, että ruoka oli valtavan hyvää. Siis todella – NAM!

 

Perjantaina, kun työt oli tehty, olikin sitten huvin aika. Matkani jatkui Pietariin. Siitä seuraavassa postauksessa.

Gusto Runin – viiniä ja tapaksia

Viime viikonloppuna ehdin piipahtaa Gusto Runin viini- ja tapasravintolassa. Ravintola sijaitsee Kuopion satamassa vanhassa Lignell & Piispasen myllyssä.

Rakennus on ollut minusta aina kaunis. Sen ihanasti rapistuneet punatiiliseinät huokuvat vanhaa aikaa. Rakennukset on rakennettu vuosina 1883 ja 1891.

Selvisikin mm. että julkisivun yksityiskohdat, kuten rakennuksen historiasta kertovat valkealla maalatut suuret mainokset, kuuluvat rakennuksen säilytettävään detaljointiin.

 

Ravintola oli yllättävänkin iso ja tunnelma kaikin puolin mukava. Tykkäsin ravintolan sisustuksesta, sillä siinä oli yhdistelty italialaisella twistillä uutta, vanhaa, rosoista, kimaltavaa ja yllättävää. Myös ravintolan valaistus oli  tyyliin sopiva. 

Täällä varmasti tulee piipahdettua toistekin, sillä viinikin oli oikein hyvää! Kannattaa vierailla.

 

 

Pariisin tuulia, osa 2

– Kaupallinen yhteistyö / Muoti Pia –

Piipahdin jälleen Muoti Piassa, sillä Kauppias kertoi loppujenkin Pariisin pakettien saapuneen. Samalla pääsin kokeilemaan myös sitä viimeksi mieleen jäänyttä mekkoa… Arvelin ennakkoon ettei malli sopisi minulle, mutta väärässä olin.  Sehän oli aivan ihana!

Sormet syyhyten sovittelin myös pehmoisia blingbling ponchoja. Niiden värivaihtoehdoista löytyy jokaiselle mieleinen, tai useampi.

Vasemmalla vaaleanpunainen blingbling poncho ja oikealla ihana pussitasku-mekko.

Jostain syystä silmiini tarttuu aina kaikki kimaltava. Niinpä nytkin. Jälkeenpäin kuvia käsitellessäni huomasin, että melkein kaikessa mitä olin kuvannut oli blingiä. Mutta mitäpä tuosta, sellainen minä olen.

Yllä bling ponchojen värivaihtoehtoja ja alla ihania bling tähtineuleita.

Hempeiden värien lisäksi löytyi mustaa. Näissä nahkasomisteisissa housuissa ja bling-pantteri kuosisessa puserossa ei taatusti jää huomaamatta.

Blingiä, pantteria ja nahkasomisteita.

Olen huomannut, että mustakin kevenee kummasti, kun siihen lisätään esimerkiksi pitsiä, kimallusta tai jos pinta vaikkapa hieman kiiltää.

Neuletakin kuvio tuo mieleeni miljoonakaupungin valot. Jykeviä saapikkaita taas pehmentää ihanasti varren yllättävä pitsi. Kauppiaan päällä oleva musta nahkamaisesta materiaalista valmistettu jakku vetoketjusomisteineen oli yksinkertaisesti kaunis.

Blingiä, pitsiä ja vetoketjusomisteita.

Ja vielä lisää blingiä! Tuo laukku on taas sitä ”pakko saada”-osastoa. En voi luvata että pystyn vastustamaan sitä. Pariisista oli myös tullut hurjan paljon kauniita huiveja, ihanilla erilaisilla kuoseilla, blingillä varustettuna tai ilman. Niistä ja näistä Chanel-vaikutteisista tikkitakeista saakin herkullisia yhdistelmiä. Suosittelen kokeilemaan!

Eat glitter for breakfast and shine all day!

Blingiä ja Chanel-vaikutteita.

 

 

Minä rakastan kynttilöitä!

Nyt kun syksyn illat on jo pimenneet, saa taas polttaa kynttilöitä. Ihania ihania kynttilöitä, isoja ja pieniä, monenlaisissa kipoissa ja kupeissa, lyhdyissä ja rykelmissä. Harva se viikonloppu meidän kotona palaa kolmisenkymmentä kynttilää illassa.

 

Olohuoneessamme ei juuri käytetä kattovaloja, sillä rakastan hämyistä tunnelmaa, jonka kynttilät luovat. Usein istuskelenkin sohvalla ja vain ihastelen kynttilämertani.

Tykkään myös kovasti rakennella asetelmia kynttilöistä ja kaikenlaisista tyyliin sopivista tavaroista, kuten kivistä, oksista ja mistä milloinkin.

 

Yhtenä päivänä tuhlasin aikaani Sokoksen ja Carlsonin sisustusosastoilla. Ja mitäpä muuta katselinkaan, kuin lyhtyjä, kynttiläkippoja ja kynttilöitä.  Raaskisikohan sitä luopua joistain vanhoista, jotta voisi hankkia uusia… Katsokaa miten nättejä juttuja löysin!

Tässä yllä Sokoksen tarjontaa. Huomioni vangitsivat ensimmäiseksi kivat peilipintaiset tuikkukipot ja tarjottimet (vas. yläkulma). Paljon on myös metallinhohtovärejä, muodikasta kuparia, ruusukultaa ja hopeaa. Aivan ihania minusta olivat nuo kivien näköiset kynttilät, mutta raaskisikohan niitä kuitenkaan polttaa?! Myös perinteistä rouheampaa maalaisromantiikkaa löytyy.

Nämä taas löytyivät Carlsonilta. Tarjolla on lyhtyjä ihan joka koossa ja muodossa. Tuo pyöreä lyhty on mielestäni jotenkin sympaattinen (vas. alakulma). Metallinhohtovärejä, niin lyhdyissä kuin kynttilöissäkin, on paljon myös Carlsonin hyllyillä.

Pariisin tuulia, osa 1

– Kaupallinen yhteistyö / Muoti Pia –

Ystäväni Kauppias kävi pari viikkoa sitten Pariisissa hankintamatkalla. Aiemmin tällä viikolla saapuivat ensimmäiset paketit ja eilen ehdin viimein niitä ihastelemaan.

 

Kylläpä olikin tullut kauniita yläosia. Ihania värejä, blingiä siellä täällä ja tyyliltään jälleen jotain vähän erilaista. Voi olisinpa voinut ottaa kaikki!

 

Myös muutamia tunikoita ja mekkoja oli saapunut. Niitä en valitettavasti tällä kertaa ehtinyt kokeilla, joten on ehdottomasti palattava takaisin.

On kuitenkin syytä pitää kiirettä, sillä näitä tuotteita ei ole montaa kappaletta, osaa vain yksi.

Kaikeksi onneksi lisää Pariisin paketteja on vielä tulossa, joten tulemme palaamaan Pariisin tuulahduksiin… 🙂

Iloinen yllätys Aarikalta

Mielikuvani Aarikan tuotteista on ollut nostalginen ja 80-luvun makuinen. Muistan  lapsuudestani, että äidillä oli paljon Aarikan koruja. Hipelsin niitä aina tilaisuuden tullen ja vähän isompana taisin saada jotain niistä lainatakin. Korut olivat isoja, muhkeita ja voimakkaan värisiä.

Äidin kaapeista löytyneitä Aarikan koruja 80-90 -luvun vaihteesta.

Kun rupesin asiaa pohtimaan, niin seuraava muistijälki Aarikan tuotteista onkin sitten 90-luvun lopulta. Allu Ankka tuotteet olivat silloin pop! Työskentelin tuolloin sisustuskaupassa, jossa oli Alluja myynnissä. Taisinpa muutamaan minäkin tuhlata palkkarahojani. Sen jälkeen en  juuri ole Aarikan tuotteisiin huomiota kiinnittänyt.

Muistatteko Allu Ankan? Kuva Aarikan www-sivuilta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kunnes eräänä päivänä kirjaimellisesti törmäsin Aarikan korutelineeseen. Syksyn 2017 korut ovat vaaleita, kevyitä, hauskoja ja harmonisia. Olisin voinut siltä istumalta ostaa niitä useamman. ”Tahtoo saada” olotilan herätti välittömästi ainakin Lupiini-kaulakoru. Myös sisustustuotteisiin oli tullut mukavaa tuulahdusta 2010-luvulta. Aivan ihana on minusta esimerkiksi tuo Pouta-sarja.

Voi että, joko voi kirjoittaa joulupukille?!

Syksyn 2017 koruvalikoimaa.
Lupiini-kaulakoru, omenankukka. Kuva Aarikan www-sivuilta.
Pouta-sarja. Kuva Aarikan www-sivuilta.

Herkuttelijan paratiisi – Kahvila Kaneli

Kuopion torin laidalla on herkuttelijan paratiisi, Kahvila Kaneli. Siellä on tarjolla itse tehtyjä makeita ja suolaisia herkkuja, erilaisia kahveja ja teetä, sekä keitto-, piiras- ja salaattilounaita. Heillä on myös tilaus- ja juhlapalvelu.

Itse olen salaattilounaan suurin (?) fani ja käynkin syömässä sen useasti viikossa. Väitän, että Kanelista saa Kuopion parhaat salaatit.

Herkkua on siellä monenlaista!

Tarjoilut ovat omaa luokkaansa, mutta niin on sisustuskin. Kahvila on sisustettu lattiasta kattoon vanhoilla huonekaluilla ja tavaroilla. Katsomisen ja tutkimisen arvoista on niin paljon, ettei kaikkea millään ehdi huomata ensimmäisellä käynnillään. Eikä parilla seuraavallakaan. Aina sieltä yleensä löytää jonkun kivan uuden yksityiskohdan. 🙂 Niin kaunista!

Ihania yksityiskohtia on loputtomasti.
Jokainen pöytäryhmä on erilainen.

Suosittelen siis täydestä sydämestäni Kahvila Kanelia. Sieltä saa täyden vatsan ja hyvän mielen.

p.s. Tuo päärynäsuklaapiiras on suussa sulavaa… 🙂

Kaneli sijaitsee Kauppakadulla.