Kivilinna keskellä Kuopiota

Jonkin aikaa sitten kokoustin Kuopiolaisessa ravintolassa Isä Camillossa. Kivilinnamainen rakennus on alkujaan valmistunut Suomen Pankin käyttöön ja nykyisin se on suojelukohde. Ravintolana se on toiminut vuodesta 1998.

Muutama vuosi sitten ravintola remontoitiin uudemman kerran ja huomasin, että sen miljöö kosketti minua erityisesti. Sisustuksessa oli kivasti yhdistelty niitä minulle mieluisia elementtejä, eli uutta, vanhaa, kiiltävää ja rosoista.

Valoilla on suuri merkitys sisustuksessa ja täällä valoa oli käytetty mielestäni onnistuneesti korostamaan yksityiskohtia. Myös taidolla sijoitetut peilit heijastivat tosi kivasti sekä luonnon- että lamppujen valoa.

Jos Tunnelma Isä Camillossa oli lämmin ja tunnelmallinen. Tänne on tultava viettämään iltaa joskus pitkän kaavan mukaan.

p.s. Camillon kesäterassi on tosi kiva myös. Ensi kesää odotellessa.. 🥂

Rantahiekkaa ja valkoinen kylä

Vielä toinenkin postaus samaisesta syysloma reissusta Fuengirolaan.

Vietimme useana päivänä aikaa rannalla ja rantakaduilla. Lapset keräsivät simpukoita ja kauniita kiviä. On melkoisen nautinnollista vain harhailla pitkin veden rajaa ja bongailla kaikkea kivaa! Rantakatujen putiikeista taas tarttui monenlaista mukaan, sillä hinnat olivat hyvinkin edullisia.

Sunnuntaina vierailimme Mijaksen valkoisessa kylässä. Alkuun ihmettelimme aaseja, kuuntelimme niiden äänekästä ”hirnuntaa” ja äimistelimme paikan kauneutta.

Sitten hyppäsimmekin hevoskärryn kyytiin ja saimme pikaisen kierroksen kaupungin läpi. Jalkauduttuamme alkoi, shoppailun lomassa, ruokapaikan etsintä. Syötyämme, shoppailtuamme lisää ja jälleen syötyämme lisää palasimme tyytyväisinä vuokrahuvilallemme. Suosittelen piipahtamaan Mijaksen kylässä, mikäli lomailet Fugessa. Kylän tutkimiseen kannattaa ehdottomasti varata aikaa koko päivä.

Ja niin se sitten tämäkin ihana reissu loppui aikanaan. Haikein mielin katson näitä lentokoneesta napattuja viimeisiä kuvia aamuauringon hyväilemistä rannoista. Tykkäsin! Ehkäpä vielä palaamme.